Keskenmeno 2 vko 12
Kolmatta päivää
Vuodan verta
Kolme kuukautta raskautta
Valuu ulos minusta
Repale kerrallaan
Pelkään kipua, tuskaa
Jonka tiedän väijyvän minua
Aamulla, päivällä, yöllä
Vessassa, töissä, matkalla
Varoittamatta
Alan tulvimaan verta
Hallitsematta ruumistani ja kipua
Pahaa oloa ja oksentelua
Tuskaa
Aalloissa, sykleissä
Sydämeni tahdissa
Kehoni tyhjenee
Supistukset repivät kohtuani
Enkä pääse pakoon
Minulla ei ole synnytyskuplaa
Joka suojaisi kauhuilta
Jota uuden elämän synty vaatii
Keskenmenossa
Mieli tietoisena
Joudun vastaanottamaan kurituksen
Kuolleen lapseni jäännökset
Tuskan, pelon ja ahdistuksen
Yksin vessassa istuessa
Kun pönttö värjäytyy punaiseksi
Omasta verestäni
Olen vankina omassa kehossani
Kuin odottaen jengihakkausta
Enkä tiedä milloin se alkaa
Luulisi, että hätäni otettaisiin todesta
Että joku välittäisi
mutta
En saa apua lääkäreiltä
En ymmärrystä hoitajilta
Perhe, ystävät ja puoliso ovat voimattomia
Sillä tämä pitää vain kestää
Näillä viikoilla kun abortinkin tehdään yksin
Lääkkeitä suuhun ja vessaan verta vuotamaan
Mikä säästö yhteiskunnalle verovaroista
Kun saa kiduttaa naisia
elämänsä kauheimmassa tilanteessa
Kun sen piti olla jotain kaunista ja upeaa
Uusi elämä
Menetettynä vessanpönttöön
tämän kurjuuden voi tietää
Vain toinen saman kokenut
Sama trauma kaihertaa meitä sisältä
Kieltää sen tai siihen upoten
Ei väliä oikeastaan
Tämä on naisena olon suljettu puoli
pienen ryhmän kokemana
Sitä ei hoideta
Siitä vaietaan
Ka joka rampauttaa täysin
Luottamuksen omaan kehoon
Ja nyt minä vain odotan
Milloin aikapommi räjähtää
Milloin on aika
Että minä kuolen.
Kommentit
Lähetä kommentti