Keskenmeno 2 vko 12

Kolmatta päivää
Vuodan verta
Kolme kuukautta raskautta
Valuu ulos minusta
Repale kerrallaan

Pelkään kipua, tuskaa
Jonka tiedän väijyvän minua
Aamulla, päivällä, yöllä
Vessassa, töissä, matkalla 
Varoittamatta
Alan tulvimaan verta
Hallitsematta ruumistani ja kipua
Pahaa oloa ja oksentelua

Tuskaa
Aalloissa, sykleissä
Sydämeni tahdissa
Kehoni tyhjenee
Supistukset repivät kohtuani 
Enkä pääse pakoon
Minulla ei ole synnytyskuplaa
Joka suojaisi kauhuilta
Jota uuden elämän synty vaatii

Keskenmenossa
Mieli tietoisena
Joudun vastaanottamaan kurituksen
Kuolleen lapseni jäännökset
Tuskan, pelon ja ahdistuksen
Yksin vessassa istuessa
Kun pönttö värjäytyy punaiseksi
Omasta verestäni

Olen vankina omassa kehossani
Kuin odottaen jengihakkausta
Enkä tiedä milloin se alkaa

Luulisi, että hätäni otettaisiin todesta
Että joku välittäisi 
mutta
En saa apua lääkäreiltä
En ymmärrystä hoitajilta
Perhe, ystävät ja puoliso ovat voimattomia
Sillä tämä pitää vain kestää
Näillä viikoilla kun abortinkin tehdään yksin 
Lääkkeitä suuhun ja vessaan verta vuotamaan
Mikä säästö yhteiskunnalle verovaroista
Kun saa kiduttaa naisia 
elämänsä kauheimmassa tilanteessa
Kun sen piti olla jotain kaunista ja upeaa
Uusi elämä
Menetettynä vessanpönttöön

tämän kurjuuden voi tietää
Vain toinen saman kokenut
Sama trauma kaihertaa meitä sisältä
Kieltää sen tai siihen upoten
Ei väliä oikeastaan
Tämä on naisena olon suljettu puoli
pienen ryhmän kokemana
Sitä ei hoideta
Siitä vaietaan
Ka joka rampauttaa täysin 
Luottamuksen omaan kehoon

Ja nyt minä vain odotan
Milloin aikapommi räjähtää
Milloin on aika
Että minä kuolen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskausviikko 13 ja rakenneultra

raskausviikko 29 ja liitoskivut osa 2 ja niiden helpottaminen

Raskausviikko 11