Keskenmeno 2 vko 12
Kolmatta päivää Vuodan verta Kolme kuukautta raskautta Valuu ulos minusta Repale kerrallaan Pelkään kipua, tuskaa Jonka tiedän väijyvän minua Aamulla, päivällä, yöllä Vessassa, töissä, matkalla Varoittamatta Alan tulvimaan verta Hallitsematta ruumistani ja kipua Pahaa oloa ja oksentelua Tuskaa Aalloissa, sykleissä Sydämeni tahdissa Kehoni tyhjenee Supistukset repivät kohtuani Enkä pääse pakoon Minulla ei ole synnytyskuplaa Joka suojaisi kauhuilta Jota uuden elämän synty vaatii Keskenmenossa Mieli tietoisena Joudun vastaanottamaan kurituksen Kuolleen lapseni jäännökset Tuskan, pelon ja ahdistuksen Yksin vessassa istuessa Kun pönttö värjäytyy punaiseksi Omasta verestäni Olen vankina omassa kehossani Kuin odottaen jengihakkausta Enkä tiedä milloin se alkaa Luulisi, että hätäni otettaisiin todesta Että joku välittäisi mutta En saa apua lääkäreiltä En ymmärrystä hoitajilta Perhe, ystävät ja puoliso ovat voimattomia Sillä tämä pitää vain kestää Näillä viikoilla kun abortinki...