Riivinraudan perhe

Seuraavaksi trigger warning.. Varoitus.. Eteneminen vain omalla vastuulla. Tämä tarina ei ole iloinen eikä nätti. .  .  .  .  .  .  .  . Riivinraudalla oli ollut päänsärkyä ja selkäkipuja. Ruskeaa verta oli tihrustanut toista päivää ja hänestä tuntui, ettei kaikki ollut kunnossa. Kun kipu lisääntyi selässä, Riivinrauta tiesi, ettei kaikki ollut kunnossa. Koska oli ilta hän joutui soittamaan naistenklinikan päivystykseen, josta häntä vain rauhoteltiin ja käskettiin ottamaan särkylääkettä. Sitten se alkoi.. Veren tulo. Jokaisella sykäyksellä verta valui kuin kupillinen lämmintä vettä olisi kaadettu syliin. Ja se oli hirveää. Riivinrauta ei ollut koskaan nähnyt niin paljon verta tulevan itsestään tai muista ja kivut selässä olivat kovat. Hän soitti uudelleen naistenklinikalle, josta he vihdoin olivat sitä mieltä, että sinne päivystykseen voisi mennä. Autolla tai taksilla suojaten penkkiä pyyhkeellä, jos pelkää että veri kastelee paikat, niin hänelle sanot...

Vuosi vierähti nopeammin kuin sitä osasi odottaa. Nyt Riivinrauta oli palannut töihin ja merimies oli jäänyt vielä pariksi kuukaudeksi kotiin nauravaisen valosäteen kanssa. Zen mestari ja pikku aurinko aloittivat myös koulun. Niin paljon salaisuuksia, Riivinrauta päivitteli. Hän yhä imetti kikattavaa valoa, joka oli 1v.2kk vanha. Se oli vähentynyt kolmeen kertaan, illalla nukkumaan mennessä, aamulla ja päivällä. Suurempi salaisuus oli, että Riivinrauta oli raskaana ja tämä olisi viimeinen kerta, kun näin olisi. Merimies oli ollut mukana, kun hän teki raskaustestin ja ei ollut epäilystäkään, etteikö kaksi punaista viivaa näkyisi tikussa. Nyt oli jo viikko 8, vaikka vaikea sitä oli uskoa. Pahoinvointi oli kuitenkin tänään rajua Riivinraudalla ja vaikka hän ei oksentanutkaan, niin silti huono olo ei tuntunut hellittävän lepäilystä ja syömisestä huolimatta. 

Riivinrauta valvoi. Ei vauvan takia, vaan koska ei saanut unta. Merikapseeni nukkui vieressä ja tuhisi kotoisasti. Toisella puolella nauravainen valonsäde nukkui sivuvaunussa. Aika kulki nopeaan, lapset kasvavat ja elämä ei pysy pauikoillaan. Riivinrauta ei saanut toivomaansa luomusynnytystä. Viikolla 42 synnytys käynnistettiin kalvojen pyöräytyksellä, ballongilla ja kalvojen puhkaisuilla. Supistuskivut hän sai alkuun hallintaan tenslaitteella mutta avaaviin supistuksiin se ei toiminut. Kivut iskivät selkään ja selälteen oli mahdoton olla. Kipulääkkeitä annettiin paljon ja se spinaaliepiduraali myös. Vesiamme jäi kokeilematta ja sektioon sit jouduttiin lopulta. Riivinrauta ei kokenut sairaalasynnytystä synnytykseksi, jossa olisi saanut toimia oman kehonsa mukaan. Kätilöt ja lääkärit määräsivät eivätkä kunnioittaneet synnytysrauhaa. Silti.. Tuossa se nyt tuhisi, nauravainen valonsäde, koko perheen ilo ja onni.