raskausviikko 15
Riivinrauta yllätti itsensä tänään ja uskalsi kertoa töissä raskaudestaan. Samoinhan ne työtoverit olivat iloisia kuin muidenkin raskauksista ja onnittelivat kovasti. Silti se oli vaikeaa Riivinraudalle, se huomion itseensä vetäminen.
Toinen neuvolakäynti oli myös käyty ja Riivinrauta tajusi olevansa vaivaantunut käynnillä. Hänestä tuntui, kuin hän olisi ollut vain kypsytyskotelo, jonka toimintoja mitattiin optionaalisen vauvan ulos saamiseksi.. Pissaa purkkiin ja katso sokeri ja proteiini, ota verenpaine ja paino, nosta paitaa ja tarkistetaan kohdun koko ja vauvan sydänäänet. Onhan sokerirasitustesti tehty? Onko varattu, ai ei? Nyt se täytyy tehdä. Ja en tee, ajatteli Riivinrauta kapinallisesti. Aikaisemmissa raskauksissa tehtiin vain kerran, eikä löytynyt mitään. Nyt tahtoisivat tehdä kaksi kertaa, mutta Riivinrauta ei näe mitään syytä siihen. Koko raskauden ilo tunnuttiin vievän Neuvola käynneillä, tarkkaile sitä, älä syö tätä, lue nippu papereita, täytä kasa lomakkeita, mene nettiin saamaan selitykset ja oppimaan raskaudesta, käy kokeissa ja punnituksissa sekä lääkärin tapaamisissa.
En ole kuoleman sairas vaan raskaana, Riivinraudan teki mieli huutaa. Minä kannan lasta ja olisi mukavaa, jos minua katsottaisiin silmiin ja sanottaisiin, hyvin se menee. Riivinrauta ahdistui ajatuksissaan vaikka olikin kohtelias neuvolassa. Jos ei olisi pakko olla osa synnytyskoneistoa, hän ei olisi. Nyt kuitenkin oli kestettävä tämä(kin) nöyryytys loppuun asti, jotta vauva saisi äitiyspakkauksen ja Riivinrauta äitiysloman Kelasta. Köyhällä ei ole varaa muuta kuin valittaa, Riivinrauta ajatteli synkästi ja odotti jo ahdistuneena lääkärin tapaamista, jossa hän joutuisi ehkä jo silloin ilmoittamaan, ettei tekisi suositusten mukaista kolmatta sektiota kahden sektion jälkeen vaan haluaisi synnyttää alateitse lääkkeettömän.
Kommentit
Lähetä kommentti