Riivinraudan perhe

Riivinrauta huomasi lukevansa raskaudesta netistä ja etsivänsä tietoa raskausvitamiineista, sikiön kasvusta ja raskausvaatteista.  Hän huomasi joutuneensa raskausajan ensimmäisen kolmanneksen pahoinvointivyöhykkeelle, joka yleisimmin alkaa 5.–7. raskausviikolla, ja on pahimmillaan 9.–11. viikoilla. Useimmiten pahoinvointi kuulemma alkaisi helpottamaan 14. raskausviikkoon mennessä. Tähän mennessä Riivinraudalla ei kuitenkaan ollut vielä pahoinvointia. Kuitenkin tässä olisi vielä yli kuukausi aikaa kokea toisin! Riivinrauta sai myös kerrottua viimein Merimiehelle vauvasta. Merimies kertoi heti asiastaan perheelleen ja kävi heidän luonaan ottamassa vastaan onnitteluja ja kyselyitä. Riivinrauta jättäytyi suosiolla kotiin. Häntä vaivaannutti ihmisten häslääminen ja utelut raskaudesta. Mieluummin hän halusi olla rauhassa mutta lapsille kertominen oli juurikin sitä häsläystä. Zen mestari villiintyi, ja hän kertoi monesti, ettei osaa sanoa kuinka onnellinen on. Pikku aurinko toisti va...

Riivinrauta huomasi jännittävänsä raskautta, vaikka se olikin jo hänen kolmantena. Hän ei muistanut, että aiempiin raiskauksiin olisi kuulunut alavatsan kramppailu, turvotus, koveneminen piukeaksi ja kipuilu, mutta nopean toimituksen tuloksena hän löysi muita vastaavaa kokeneita alkuraskaudessa. Riivinrauta oli vilkuillut nettikauppoja ja H&M:n mama-puolta mukavempien housujen toiveissa mutta päätynyt pitämään toistaiseksi vyötä ja farkkujensa napissa hiuslenkkiä. Perinteisempi alkuraskauden tuntemus oli nännien herkistyminen, vaikka rinnat tuntuivat muuten normaaleilta. Riivinrauta oli tehnyt raskaustestin, joka oli heti muuttunut kahden viivan todisteeksi hedelmöittymisestä. Riivinrauta oli myös tarkistanut ladytimer  aplikaatiosta raskauden seurantansa ja siinä laskettu aika olisi toukokuussa. Riivinrauta ei kuitenkaan ollut kertonut Merimiehelle, että hänestä olisi tulossa isä. Eikä lapsilleen uudesta pikkusisaruksesta. Kaikki tuntui vielä niin kaukaiselta, 36 viikkoa ...

Riivinrauta palasi seitsemän vuoden jälkeen blogiinsa ja luki kaiken, mitä oli siihen kirjoittanut. Tarinat olivat täynnä jo unohdettuja tunteita ja ajatuksia, joita Riivinrauta ei muistanut tunteneensa tai ajatelleensa. Paljon oli virrannut vettä Vantaan joessa seitsemässä vuodessa. Riivinrauta oli eronnut Miehestä, tavannut muita miehiä, ihastunut, opiskellut uuden ammatin ammattikorkeassa, vaihtanut työpaikkaa kolmesti ja löytänyt uuden puolison, Merimiehen, jonka kanssa meni naimisiin viime vuonna.  Riivinrauta oli myös myynyt omistusasunnon, muuttanut vuokralle, muuttanut toiseen kuntaan vuokralle ja lopulta palannut takaisin ostaen Merimiehen kanssa yhteisen oman asunnon. Riivinraudalla oli myös uusi ajokortti, auto ja koira. Zen mestarista oli kasvanut älykäs, sanavalmis kolmasluokkalainen ja pikku Aurinko oli jo Riivinraudan pituinen kuudesluokkalainen, joka taiteili teini-iän kynnyksellä yrmeänä I am Groot kopiona. Nyt sitten vuoden avioliiton jälkeen, lähes nelikymppisenä...