Tänään yksi askel lähemmäksi tulevaisuutta

Riivinrauta istui baarissa. Hänen edessään oli puolikas growmoor siideri. Riivinrauta oli yksin, mitä luksusta, sillä oli tänään ollut kotimaisen kielen pääsykokeissa.

Häntä oli jännittänyt kauheasti ennalta mutta itse kokeessa hän yllättyi sen helppoudesta. Harmi että lyijytäytekynä oikutteli huolella ja rikkoi kaikki täytelyijyt niin, että puolivälissä koetta Riivinrauta joutui lainaamaan kynää kokeen vastaanottajilta.

Nyt Riivinrauta istui baarissa tuskaillen, ettei ollut ketään jolle soittaa ja pyytää seuraksi. Yksin oli ikävä juoda. Hän mietti myös nimeään ja päätti nimetä perheensä uudelleen. Ehkä siten hän saisi sen myötä uuden identiteetin kun vanha nimi liittyi niin läheisesti entiseen avioliittoon. Vaikeus vain oli päättää kuka hän haluaisi olla ja lasten nimistä hän piti niin paljon, ettei niitä haluaisi vaihtaa.

Riivinrauta joi siiderinsä loppuun ja mietti mitä tekisi. Hänellä oli kymmeneen asti aikaa tehdä mitä halusi, sitten hänen täytyi lähteä kotiin lasten isän takia. Hän vihasi kotiin menemistä.
Se johtui lasten isästä, minkä hän sille mahtoi. Vaikka toinen käyttäytyi mukavasti eikä aiheuttanut riitoja, Riivinrautaa ärsytti puhua hänelle ja olla ystävällinen. Riivinrauta olisi halunnut olla rauhassa mutta se ei onnistunut yhteisessä asunnossa, jossa sänkykin oli yhä yhteinen.

Asuntohakemus oli vetänyt jo viisi kuukautta Helsingin kaupungille mutta mitään ei kuulunut, näkynyt. Riivinrauta alkoi olla epätoivoinen. Hän pakeni chatteihin ja treffipalstoille pakoon arkitodellisuuttaan muttei oikein ollut tosissaan kenenkään kanssa. Miksi olisi ollut? Hänen elämänsä mies oli aiheuttanut pettymyksen eikä Riivinrauta oikeasti uskonut enää tapaavansa ketään häntä parempaa.

Riivinrauta nousi tuoliltaan ja meni tiskille. Hän varasi nettiaikaa baarin koneelta ja uppoutui chattiin, kuten olisi tehnyt kotonakin. Kyllä sitä nainen tarvitsee kehuja, vaikka sitten virtuaalisiakin.