Itku pitkästä ilosta

Tänään riivinrautaa itketti. Ihan syyttä tuli suru puseroon ja mieli meni maahan. Pitkästä aikaa riivinrautan tunsi olonsa kurjaksi.

Ehkä siihen vaikutti anopin mokkapalat, joita riivinraudan ei käynyt vastustaminen laihiksesta huolimatta.
Tai miehen sairastuminen ja tämän kokoiltainen konsolipelaaminen.
Tai ehkä syy löytyi pikku auringon viikonloppuvierailusta mummolaan, jolloin talosta puuttuisi nauru ja pikku pojan kaikkialle tunkeva karisma pari päivää.

Riivinrauta ei tiennyt syytä oloonsä mutta keksi kyllä syitä sille. Toisaalta ehkä paha mieli menisi pois nukkumalla. Joskus kun pelkkä väsymyskin saattoi saada päivän harmaaksi.

Riivinrauta huokaili yksin imettäessään zen mestaria. Miksi elämä oli joskus niin vaikeaa? Tänään tuntui olevan ikävien asioiden käsittelypäivä, rahatalous oli päässyt repsahtamaan heräteostosten myötä ja ruokarahat olivat tiukilla riivinraudan ostellessa kaikkea ylimääräistä.

Eipä siis muuta voine kuin ottaa asenne että 'huomenna on uusi päivä'. Ehkä levänneenä aamuauringon paisteessa huoletkin olisivat pienempiä kestää. Näin toivoo riivinrauta, päättäen päivän nukahtamalla zen mestarin viereen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskausviikko 13 ja rakenneultra

Riivinrautaa jännitti ja pelotti. Edeltävä yö ja aamu olivat menneet pelkoajatuksista niskaturvotuksista ja siitä, oliko koko vauvaa olemassa sittenkään. Pelko onneksi hälveni ultrassa, jossa pienokainen polski onnellisen oloisena kohdussa. Kaikki hyvin, oli kätilön näkemys ja Riivinrauta oli helpottunut. Merimieskin tuntui vaikuttuneelta mutta tapansa mukaan ei paljon ajatuksiaan tuonut julki. Säteili vain onnellisia tunteita ja se riitti Riivinraudalle.  Riivinrauta lupasi myös näyttää pikku auringolle ja zen mestarille kuvat uudesta pikkusisaruksesta. Ne toki oli suttuisia ja mustavalkoisia, kuten aina ultrakuvat mutta myös kovin tärkeitä ensimmäisiä konkreettisia todisteita vauvasta.
Lue lisää

raskausviikko 29 ja liitoskivut osa 2 ja niiden helpottaminen

Riivinrauta tunsi olevansa limbossa. Raskauslimbossa, jossa viikot eivät tuntuneet kuluvan sitten millään. Aina tuntui olevan viikko 29, kun hän katsoi kalenteriinsa, tosin kalenteriin vilkuilu oli saattanut lisääntyäkin viime aikoina. Liitoskivut olivat arkipäiväistyneet Riivinraudan elämässä. Varsinkin aamuisin häpyluuta vihloi töihin kävellessä, että väistämättä Riivinraudan teki mieli hidastaa askelia. Kuitenkin hän ei tehnyt niin, sillä tässä muutama kikka, joilla liitoskipuja pystyy helpottamaan liikkeessä ja paikallaan. * Raskausajan tukivyö on vaan niin paras. Niitä saa halvalla ulkomailta nettitilaamalla ja kannattaa panostaa malliin, jossa on tukiluita ja lisävyöt. Rimpuloista on apua lähinnä henkisesti. Tukivyön avulla ryhti pysyy suorassa, vatsan paino on helpompi kantaa ja liikkuminen on vaivatonta. Eron huomaa, jos kotona on ilman tukivyötä, niin jo pelkästään nousemiset tuolilta ovat paljon vaikeampia.  * Kävellessä niinkin yksi kertainen kikka kuin keinuva kävelytyy...
Lue lisää

Raskausviikko 11

Riivinraudan elämään olivat hiipineet varkain satsumat ja mandariinit. Vaikka hän oli kuinka kovasti vakuuttanut itselleen, ettei aikonut raskaushimoja kokea, niin sitrushedelmät veivät voiton. Hän huomadi popsivansa satsumia päivittäin ja kaipaavansa niitä, jos ne olivat loppuneet. Riivinrautaa myös riivasi vaihteleva makean ja suolaisen himo. Makeannälkään menivät hedelmät ja suolaisen juustokinkkuvoileivät. Ensimmäinen neuvola oli myös takana. Verenpaine ja paino siellä mitattiin ja kyseltiin isästä sekä alkoholin käytöstä. Käytiin myös tarkkaan läpi mitä ruokia sai ja ei saanut käyttää raskauden aikana. Tärkein taisi olla se, ettei A-vitamiinia saa käyttää ja ristiriitaiset tunteet jätti kala vs. kalaöljykapseli, joista kalaa sai ottaa mutta kapselia ei. Samoin suositus oli käyttää puoli litraa maitotuotteita per päivä tai kalkkilisää, vaikka viimeisimmät tutkimukset osoittavat, ettei lisäkalkin käytöllä ole merkittävää hyötyä. Eipä kai sillä kalkin popsimisella kuitenkaan haittaak...
Lue lisää