Riivinraudan perhe

Viimein on tullut aika, jolloin Riivinrauta uskoi elämän voittavan. Yli viikon riehunut munuaisaltaidentulehdus jätti jälkeensä vain epäuskon ja vielä viikoksi riittävän antibioottikuurin. Ja tältä se tuntui... Tuskaa... Päätä särki kuin ihoa olisi kiristetty ruuveilla ja niska oli jäykkä kuin lauta. Selkää kolotti ja lanteita vihloi, jopa polvet ja nilkat kipuilivat silkasta myötätunnosta. Pahinta oli siis kipu, joka 38-asteen kuumeen myötä tuntui täyttävän pään silmänpohjia ja poskiluita myöten kuumalla säryllä. Katsetta ei kyennyt kohdistamaan eikä silmiä pitämään auki, oli kuin silmien edessä olisi pidetty harmaata kalvoa. Kefeksin 750mg x 3 aloitettiin. Tämä oli tilanne viime torstaina. Perjantaina tilanne ei ollut parantunut, väsymys oli ylitsepääsemätön, käveleminen verrattavissa mummon köpöttelyyn, ruoka ei maistunut ja haju lähinnä oksetti. Pikku aurinko meni mummolaan, zen mestari nukkui rinnalla kuin kissanpentu ja kotisairaala tuli pistämään suoneen antibioottia x 3 pvä...

Huh huh, täällä sitä ollaan sisätiloissa viidettä päivää, pikku aurinko on tosin viettänyt pari päivää tarhassa. Kuume on iskenyt riivinrautaan ja takavasemmalta sairastuminen kettuttaa.

Huh huh, ulkona yli 20 astetta pakkasta ja ei niin yllättäen riivinrauta viettää koko päivän sisällä perheineen. Huomenna ei ole pikku auringolla puheterapiaa ja hiukan riivinrautaa pelottaa kuinka saa pidettyä pikku auringon rauhallisena sisätiloissa. Pakkassäähän kun zen mestaria ei vielä oikein viitsisi viedä. Riivinraudan ensi viikon suunnitelmiin kuuluu myös töissä piipahtaminen, jännittää nähdä tutut työkaverit ja se, onko duuni paljon muuttunut.

Nyt ne on ohi, kastajaiset nimittäin. Hyvin myös menivät, mitä nyt kastemekko unohtui kotiin (mies kävi hakemassa ennen kastetta) ja kahvit tajuttiin puuttuvan, kun ihmiset olivat sitä tulossa juomaan kasteen jälkeen ( ja taas mies juoksi, tosin nyt kauppaan kahvin hakuun). Piti myös riivinraudan nähdä tällä viikolla siskonsa ja ystävänsä. Ystävä oli sopinut päällekkäin menot ja sisko olisi ollut tulossa lasten nukkumaanmenoaikaan, joten kumpikin jäi tapaamatta. Kyllä kettuttaa.

Mikäköhän on siinä, että parhaimmat jutut keksii juuri ennen nukahtamista? Eikä niitä tietenkään muista enää aamulla. Tähänkin blogiin oli jokin juttu tarkoitus kirjoittaa mutta ei se palaa mieleen. Zen mestarin kastemekko tuli, mummu paistaa pullat ja suolaiset juhliin mutta silti jännittää.