on tullut ilta
Vietät laatuaikaa läppärin kanssa sohvalla. Sylissäsi on myös imetystyyny ja kaksi kuukautinen zen mestari, joka taiteilee unen ja imemisen välillä. Mietit kuinka erilaisia vauvat voivat ollakaan.
Esikoisesi pikku aurinko kärsi koliikista, parka. Joka ilta kolme tuntia suoraa itkua isän tai äidin korvaan, yleensä siihen korvatulpalla vaimennettuun. Vasta nyt, toisen lapsesi synnyttyä, olet voinut myöntää koliikin, kun jostain syystä koit sen olemassaolon myöntämisen ennen niin ahdistava.
Ja jotta lisää stressiä esikoisäidille olisi annettu isolla kauhalla, oli rinta pienokaiselle kauhistus, joten itkua väänsivät sekä äiti että poika, kun rintaruokintaa yritettiin. Siinä sinä sitten pumppasit rintamaitoa päivät ja yöt läpeensä, kunnes ehtyi sekin virta. Toisaalta pikku aurinko on aina toiminut kuin kello, rytmi syömisineen ja nukkumiseen oli helppo pitää ja ennakoida. Pikku aurinko nukkui myös alusta asti omassa sängyssä, tutti suussa.
Ja nyt tämä pikkuruinen zen mestari, joka isoveljen mukaan vain syö ja naapurisi ihmettelee onko vauva jo syntynyt, kun itkua ei kuulu. Rauhallinen tapittaja, jonka otsa menee kurttuun yllättyneistä kulmien kohotteluista.
Nukkuu sylissä, syö sylissä, hymyilee sylissä. Hetkittäin viihtyy jonkun muun kuin äidin sylissä, leikkimatolla, hoitopöydällä ja sängyllä vierelläsi öisin. Juuri sen verran, että ehdit pikaisesti laittaa aamupalan ja ruuan uuniin, käydä vessassa tai venytellä. Eikä Zen mestari itke raivokkaasti naaama punaisena vaan hyvin surullisesti, kaivaten, ilahtuen tutuista äänistä, jotka laulavat tai hyssyttävät lähellä.
laatuaika loppui tähän, pikku aurinko jutteli unessaan ja nyt itkettää. Sinun siis täytyy taas rientää apuun.
Esikoisesi pikku aurinko kärsi koliikista, parka. Joka ilta kolme tuntia suoraa itkua isän tai äidin korvaan, yleensä siihen korvatulpalla vaimennettuun. Vasta nyt, toisen lapsesi synnyttyä, olet voinut myöntää koliikin, kun jostain syystä koit sen olemassaolon myöntämisen ennen niin ahdistava.
Ja jotta lisää stressiä esikoisäidille olisi annettu isolla kauhalla, oli rinta pienokaiselle kauhistus, joten itkua väänsivät sekä äiti että poika, kun rintaruokintaa yritettiin. Siinä sinä sitten pumppasit rintamaitoa päivät ja yöt läpeensä, kunnes ehtyi sekin virta. Toisaalta pikku aurinko on aina toiminut kuin kello, rytmi syömisineen ja nukkumiseen oli helppo pitää ja ennakoida. Pikku aurinko nukkui myös alusta asti omassa sängyssä, tutti suussa.
Ja nyt tämä pikkuruinen zen mestari, joka isoveljen mukaan vain syö ja naapurisi ihmettelee onko vauva jo syntynyt, kun itkua ei kuulu. Rauhallinen tapittaja, jonka otsa menee kurttuun yllättyneistä kulmien kohotteluista.
Nukkuu sylissä, syö sylissä, hymyilee sylissä. Hetkittäin viihtyy jonkun muun kuin äidin sylissä, leikkimatolla, hoitopöydällä ja sängyllä vierelläsi öisin. Juuri sen verran, että ehdit pikaisesti laittaa aamupalan ja ruuan uuniin, käydä vessassa tai venytellä. Eikä Zen mestari itke raivokkaasti naaama punaisena vaan hyvin surullisesti, kaivaten, ilahtuen tutuista äänistä, jotka laulavat tai hyssyttävät lähellä.
laatuaika loppui tähän, pikku aurinko jutteli unessaan ja nyt itkettää. Sinun siis täytyy taas rientää apuun.
Kommentit
Lähetä kommentti